Kakskerranjärven tilan seurantaa ja vertailua viimeisten vuosien aikana
(Päälähde: Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n seurantatutkimukset, kommentointi: Anssi Junnila)
2023
Talvi 2022/-23 oli jääolosuhteiltaan hieman taas tavallista pidempi. Järvi jäätyi marraskuun lopulla alkaneen kylmään vaiheen aikana ja suli huhtikuun puolenvälin maissa. Talven sää vaihteli kuitenkin sen verran että jää ei ollut erityisen paksua, mutta riittävästi mahdollistaen jälleen suositun hiihto- ja luisteluradan auraamisen.
Hyvä jäätalvi oli järven tilan kannalta eduksi, helmikuussa 2023 tehdyssä Kakskerranjärven tarkkailututkimuksessa pintaveden ravinnepitoisuudet olivat hyvällä matalalla tasolla ja pohjan happitilannekin kohtalaisen hyvä. Kesän koittaessa vesi oli kirkasta, mutta ihme kyllä sinilevää ilmaantui kesäkuulla jonkin verran, vaikka touko- kesäkuun tarkkailututkimusten mukaan mitään erityistä ei ravinnelukemissa ollut havaittavissa. Kesän kuluessa järvi kirkastuikin ja tila säilyi hyvänä. Syksyn tullen täyskierron myötä ilmaantui paikoin hieman sinilevää.
—
2022
Kakskerranjärvi oli talvella 2021-22 jäässä varsin pitkään, marraskuun lopulta huhtikuun kolmannelle viikolle.
Maaliskuun tarkkailutulokset olivat melko normaaleja kevättalven lukemia, talvikerrosteisuus oli vielä näkyvissä, alusvedessä happi oli vähissä.
Toukokuussa veden täyskierto oli tapahtunut ja happitilanne oli koko vesimassassa kohtalainen.
Kesäkuulla oli näkyvissä kesäkerrosteisuuden alkua, mutta tuottavan kerroksen fosforipitoisuudet olivat maltilliset, 21-23 mikrogrammaa /litra. Huomionarvoista on veden rehevyyttä ilmentävä klorofylli-a:n arvo, joka oli peräti matala (2), näkösyvyyttäkin oli melkein kolme metriä.
Kesäkuun hyvistä lukemista huolimatta heinäkuulla on näkynyt jonkin verran sinilevää, vaikkei mitään suuria määriä. Kesäkuussa oli hyvin helteinen sääjakso, mikä nosti veden lämpötilaa, mikä saattaa olla eräänä osatekijänä tässä. Kesän uimakausi jatkui kuitenkin varsin hyvänä.
2021
Maaliskuussa tehdyn Kakskerranjärven tarkkailututkimuksen tulokset olivat poikkeukselliseen viime vuoteen verrattuna ”normaalit” kevättalven lukemat. Järvi jäätyi kunnolla loppiaisena ja vapautui jäistä huhtikuulla, ylimääräistä talviaikaista valumaa ei ole ollut. Näkösyvyyttä oli 2,5, metriä.
Touko-kesäkuun tulokset noudattivat tavanomaista kaavaa. Tuottavan kerroksen ravinnepitoisuudet ovat alhaisia ja alusvedenkin happitaso oli vielä kohtalainen.
Heinäkuussa ravinnetasot nousivat alusvedessä veden kerrostumisen myötä, mutta eivät niin paljoa kuin vuosi aiemmin. Tämä kertonee epäsuorasti siitä että viime talvi kunnollisine jääpeitteineen oli järven kannalta taas parempi, valumia ei tullut samalla lailla.
Elokuun lopulla sinilevää näkyi ajoittain hieman enemmn, mutta ei huolestuttavia määriä, vaikka sitä joihinkin lahdelmiin kertyikin.
Järvi jäätyi melko aikaisin marraskuun loppupäivinä alkaneen kunnon pakkasjakson myötä, mikä on hyvä asia.
2020
Maaliskuisen tarkkailututkimuksen perusteella järveen ei ollut huuhtoutunut merkittävästi ravinteita sateisesta talvesta huolimatta. Mielenkiintoista oli, että talviaikaista kerrosteisuutta ei ollut havaittavissa, vaan happea riitti pinnasta pohjaan asti, minkä johdosta myöskään alusvedessä fosforitasot eivät olleet nousseet. Orgaanista ainesta kulkeutui järveen ilmeisesti kuitenkin enemmän. Keskikesällä tämä aines lahotessaan kulutti alusvedestä happea ja fosforitasot nousivat heinäkuulta alkaen niin, että elokuun puolivälissä järvessä esiintyi sinilevää enemmän kuin aiempina vuosina. Syyskuun tullen vesi jälleen kirkastui.
Järven hygieeninen tila on ollut erinomainen kuten ennenkin.
2019
Järven tila on maalis- ja kesän tarkkailututkimusten perusteella hyvässä kunnossa vakiintuneeseen tapaan, mitään merkittäviä muutoksia ei ole ravinnetasoissa tapahtunut. Talvella alusveden happipitoisuudetkin olivat kohtuullisen hyvällä tasolla. Kesähelteillä veden lämpö kohosi ”hellelukemiin”, mutta järvi säilyi vailla havaintoja sinilevistä koko kesäkauden.
2018
Maaliskuisessa tarkkailututkimuksessa ravinnearvot olivat jonkin verran korkeammalla kuin vuosi sitten todennäköisimmin viime syksyn runsaiden sateiden johdosta. Kevät ja kesä olivat kuitenkin kuivia ja toisin kuin viime vuonna hellettä riitti toukokuusta asti. Lämpimästä säästä huolimatta sinilevää ei järvellä kesällä esiintynyt vaan vesi on säilynyt kirkkaana syksyn alkuun asti. Mutta pieniä määriä sinilevää on nyt ollut syyskuun alkupuolella, viime vuosina sitä on juuri vähäisessä määrin ollut juuri alkusyksystä, mikä saattaa liittyä enemmän kasviplanktonyhteisön vuosikiertoon, ravinnetaso on pysynyt matalana edellisten vuosien tapaan. Määrä ei ole ollut haitallisen suuri ja on todennäköisesti ohimenevä.
Järvi alkoi jäätyä ensimmäisen kerran jo marraskuun lopulla, mutta sää kuitenkin lauhtui. Joulukuun puolenvälin jälkeen alkoi uusi kylmä jakso ja pysyvä jää muodostui.
Järven hygieeninen tila on tarkkailututkimuksissa ollut vuoden aikana totuttuun tapaan erinomainen.
Vuonna 2017 järven tila säilyi hyvänä kuten viime vuosina yleensäkin. Syksyllä vesi nousi runsaitten sateitten myötä ja järvi jäätyi vasta loppiaisen 2018 jälkeen.
Vuosi 2016 on sujunut hyvin. Ravinnetasot ovat olleet viimeaikaiseen tapaan keväästä asti varsin alhaiset, kesäkaudella vesi on ollut kirkasta, ja vaikka elokuun tullen hieman sateiden myötä välillä samentunut, ei sinilevistä ole ollut havaintoja. Syksyn tullen vesi oli kirkasta, mutta melko matalalla – loppuvuodesta sateet hieman nostivat sitä. Marraskuun alkupuolella käväisi talvi niin että järvi ehti jäätyä, mutta suli, kunnes itsenäisyyspäivän lujat pakkaset uudelleen sen jäädyttivät.
Vuoden 2015 säät olivat melko vaihtelevat – kevät tuli varhain, lumi suli ja järvi vapautui jäistä jo maalis/huhtikuun vaihteessa. Kesä-heinäkuu olivat viileät ja vasta elokuussa tulivat lämpimät säät. Järven tila ravinteitten valossa näytti kuitenkin hyvältä, kesäkaudella fosforia oli tuottavassa kerroksessa vain n. parikymmentä mikrogrammaa/litra ja jopa selvästi alle. Näkösyvyyttä oli parhaimmillaan liki kolme metriä. Silti elokuun toisella viikolla ilmaantui etenkin järven itäpäähän sinileväesiintymiä, ja mm. uimarannalla oli muutamana päivänä uimakielto. Mutta levä hävisi sieltä varsin nopeasti ja loppukesä sujui ilman ongelmia.
Lokakuun alkupuolella sinilevää ilmaantui hetkeksi hieman näkyvämmin, mutta sitä selitti ns. syystäyskierto, jonka myötä alusveden ravinteikkaampi vesi nosti myös pintaveden fosforipitoisuuksia. Vesi kirkastui kuitenkin melko pian ja talventuloa odotellaan marraskuulla.
Keväällä 2015 helmikuun lopun tarkkailututkimuksen aikaan jäätä oli parikymmentä senttiä. Näkösyvyys oli 1,8 metriä, ravinneluvut olivat pintakerroksessa viimevuotista alhaisemmat, 23 mikrogrammaa / l. Syvemmässä vedessä happipitoisuus laski, mutta ei loppunut kokonaan pohjaltakaan, eivätkä ravinnelukemat nousseet sielläkään merkittävän korkeiksi. Jää lähti järvestä aikaisin, viimevuotiseen tapaan huhtikuun alkupäivinä.
Kesällä 2014 järven näkösyvyys oli heinäkuussa lähes viisi metriä, mikä on enemmän kuin moneen vuosikymmeneen. Tuottavan kerroksen ravinnetasot pysyivät alhaisina, mutta elokuulla tapahtui kuitenkin leväyhteisössä runsastumista ja myös sinilevien määrä kasvoi. Mitään massaesiintymiä ei kuitenkaan ollut, ja esimerkiksi Brinkhallin uimarannalla vesi säännöllisissä kontrolleissa sai puhtaat paperit läpi koko kesän.
Toukokuussa 2014 tehdyn tarkkailututkimuksen tulosten mukaan fosforitaso on laskenut maaliskuisesta ollen keskimäärin hieman alle 30 mikrogrammaa. Näkösyvyyttä oli n. 2 metriä, mikä on hyvä arvo toukokuulle; happitilanne oli hyvä vielä alusvedessäkin.
Maaliskuun 2014 tarkkailututkimusten tuloksia: Pintaveden happitilanne oli hyvä, ja myös pohjan lähellä happitilanne oli parempi kuin edellisinä vuosina. Fosforilukemat olivat keskimäärin samalla tasolla kuin edellisenä talvena, pinnassa hieman korkeammat, mikä lienee ollut pitkän ja sateisen syksyn vaikutusta. Järvi jäätyi vasta tammikuun puolenvälin tienoilla alkaneen pakkasjakson tullen. Veden hygieninen tila oli erinomainen.
–
Kakskerranjärven kesä 2013 sujui vakiintuneissa merkeissä. Tuottavan kerroksen fosforilukemat jatkoivat jopa laskuaan pysyen alle 20 mikrogrammassa, ja näkösyvyyttä mitattiin 2,5-2,7 metriä. Sinileviä ei visuaalisesti ollut juuri näkyvillä, mittarin lukemat olivat korkeimmillaan heinä/elokuun vaihteessa 2 mg/l, mikä ei ole vielä haitallisella tasolla. Loppukesän ja syksyn tullen alusveden happipitoisuus heikkeni ja siellä fosforilukemat nousivat. Syystäyskierto tapahtui myöhään vasta lokakuun lopulla; tähän vaikutti ilmeisesti tyyni sää, tuulet eivät päässeet sekoittamaan vettä. Vesi laski kesän aikana ja nousi syksyn sateitten myötä mutta mitään erityisen poikkeuksellista ei vedenkorkeudessa ollut. Järvi jäätyi myöhään, vasta tammikuun puolivälissä 2014 alkaneitten pakkasten myötä, ja vapautui jäistä huhtikuun alussa.
Maaliskuussa 2013 tehdyssä tarkkailututkimuksessa näkösyvyyttä mitattiin peräti 2,8 metriä. Pintaveden fosforitasot olivat alhaisempia kuin vuosi aiemmin. Syvemmässä vedessä todettiin hapenvajausta, mutta täydellistä puutetta ei ollut. Ravinnetasot olivat pohjan läheisyydessä pintaa korkeampia, samoin vesi oli sameampaa, mutta arvot olivat samoin viimevuotisia pienempiä. Tulosten mukaan järven tilan paranemiskehitys jatkuu ilmastuksen lopettamisesta huolimatta. Toukokuussa vesi on jälleen keväiseen tapaan hieman sameampaa, mikä on kuitenkin normaalia kasviplanktonin keväistä esiintymistä.
–
Kesäkausi 2012 oli järven tilan kannalta hyvä. Järvi oli sateisesta kesästä huolimatta hyvässä ja kirkkaassa kunnossa, eikä sinileväkukintoja ole ilmestynyt. Tarkka sinilevämittaus näytti hieman kohonneita lukemia heinäkuun lopulla ja uudestaan syyskuun alussa, mutta määrät olivat niin pieniä, ettei levästä ollut haittaa, vaan vesi säilyi kirkkaana. Tuottavan kerroksen fosforilukemat ovat pysyneet alhaisina, alusvedessä on viimevuotiseen malliin ollut happivajausta ja kohonneempia fosforipitoisuuksia, mutta ilmastuksen lopettaminen ei ole aiheuttanut käytännössä mitään muutosta tilanteeseen; päinvastoin alkanut paraneva kehitys tuntuu vain jatkuvan.
Maaliskuussa 2012 tehdyssä tarkkailututkimuksessa todettiin, että pohjanläheisten kerrosten sameus ja fosforiarvot ovat ajankohdan tavanomaista lukemaa suurempia, kun taas pintavedessä ne ovat tyypillisiä. Mahdollisesti pitkä ja leuto syksy ja järven myöhäinen jäätyminen lisäsi hieman valumia. Toukokuussa vesi on ollut sameahkoa, mikä on kuitenkin normaalia kasviplanktonin ns. kevätaspektin myötä.
–
Kesäkausi 2011 jatkoi samoilla linjoilla kuin 2010.
Tuottavan kerroksen keskimääräiset fosforitasot olivat hieman päälle 20 mikrogrammaa / litra, mikä on varsin hyvä lukema. Veden kirkkautta kuvaa näkösyvyys, elokuussa kaksi ja puoli metriä. Viimevuotiseen tapaan sinilevää kuitenkin ilmaantui elo/syyskuun taitteen tienoilla, mutta samoin kuin edellisenä vuonna, se oli lyhytaikainen ilmiö. Ravinneluvuissa ei suurempia eroja tapahtunut, joten voi olla kyseessä kasviplanktonyhteisön välisen kilpailun väheneminen, mistä johtuen sinileville on hetkellisesti jäänyt enemmän ravinteita käyttöön.
–
Kesä 2010 oli oikein hyvä – syyskuussa sinilevää esiintyi lyhyen aikaa.
Koko kesäkausi jatkoi samalla linjalla kuin kevät- ja alkukesäkin, tuottavan kerroksen fosforitasot olivat varsin alhaiset, 20-30 mikrogrammaa litrassa. Myös klorofyllitasot olivat matalat ja näkösyvyyttä oli elokuullakin lähes kaksi ja puoli metriä. Hieman yllätyksellisesti sinilevää ilmaantui kuitenkin syyskuussa, viikolla 36 ajautui levää näkyvästi rannoillekin. Tämä oli kuitenkin varsin lyhytaikainen ilmiö, ja syyskuun lopulla vesi oli jälleen kirkastunut.
–
Vuonna 2009 pintaveden fosforitasot olivat alhaisia ja kesä oli liki levätön. Alusvedessä oli sen sijaan huono happitilanne ja fosforia pääsi vuotamaan sedimentistä. Kehitys jatkoi viime vuonna alkanutta linjaa, sinilevää näkyi pinnassa erittäin vähän lyhyen aikaa heinä-elokuulla, puuromaisia massaesiintymisiä ei ilmaantunut lainkaan. Tähän oli ilmeisenä syynä ulkoisen kuormituksen väheneminen, mikä näkyy pintaveden fosforiarvoissa, jotka olivat matalat. Yhtälö on varsin yksinkertainen: kun tuottavassa kerroksessa on vähemmän fosforia on levätuotantokin vähäisempää.
Alusvedessä happitilanne oli kuitenkin kesän kerrostuneisuuskaudella huono ja myös fosforia liukeni tällöin enemmän veteen. Onneksi tämä pohjan ”pommi” ei kuitenkaan päässyt vaikuttamaan pinnan tuottavaan kerrokseen. Tilanne johtui ilmastimien huonosta tehosta ja toimimattomuudesta. Kun sekä ulkoinen että sisäinen kuormitus saadaan pysyvästi kuriin, on erittäin hyvät toiveet siitä, että alkanut paranemiskehitys on pysyvää.
Kakskerranjärven hygieeninen tila vuonna 2009 oli erinomainen kuten aina ennenkin.
–
Vuosi 2008
Kevättalven tarkkailunäyte päästiin ottamaan vasta avoveden aikaan huhtikuulla. Leudon talven jäljiltä seurasi kuitenkin varsin hyvä kesä. Ongelmana on yhä alusveden vähähappisuus heinä-elokuulla, mikä nostaa fosforitasoja. Mutta tuottavan kerroksen fosforitasot säilyivät kohtalaisen matalina. Erot eivät ole suuret viimevuoteen nähden. Järven vesi säilyi ilahduttavan kirkkaana pääsääntöisesti koko kesän. Syyskuulla ilmaantui jonkin verran näkyvämmin sinilevää, mutta puuromaisia massakukintoja ei ilmaantunut. Järven hygieeninen tila oli erinomainen kuten aina.
Heinä- ja elokuun arvoja nosti pohjasta valuva fosfori Mielenkiintoista on että tuottavan kerroksen arvot pysyivät suhteellisen matalina – kuten viime vuonnakin, mikä viittaa siihen että ulkoinen kuormitus olisi vähenemässä.
–
Vuosi 2007
Alkukesän jälkeen fosforitasot nousivat erityisesti pohjalla hapen vähyyden vuoksi. Sinileväkukintaa ilmestyi elokuulla ja se jatkui syksyyn.
27.2. 2007 otetussa tarkkailunäytteessä kokonaisfosforipitoisuudet olivat 40-83(!) µg/l eli huomattavasti korkeampia kuin viime vuonna. Erityisesti yksi väliveden arvo nostaa keskiarvon yli viidenkymmenen. fosfori kevättalvi
Voidaan sanoa että leuto syksy jatkui aina pitkälle tammikuuhun asti, ja valumat niin ravinteitten kuin muitten ainesten osalta jatkuivat poikkeuksellisen pitkään. Tammikuun lopulla talvi alkoi ja järvi jäätyi nopeasti, jäätä oli parhaimmillaan 50 cm. Kevään aikaisuudesta huolimatta jää ei sulanut poikkeuksellisen aikaisin, jos ei myöhäänkään.
Kevään kuivuus on onneksi kompensoinut tilannetta. Kokonaisfosforitaso on jonkin verran alempi, ja fosfaattifosforin määrä huomattavasti alempi kuin kevättalvella.
Toukokuulla järven vesi oli sameahkoa, mikä johtui lähinnä voimakkaasta piilevien esiintymästä, lisänä oli mm. nielu- ja kultaleviä. Tämä on varsin normaalia ns. kasviplanktonin kevätaspektia. Kesäkuulla vesi on ollut koko ajan kirkastumaan päin. Pinnassa keltaisena kellunut männyn siitepöly kuuluu normaaliin alkukesään.
–
2006
Ravinneluvut nousivat kesän mittaan keväästä, mutta eivät kovin korkeiksi. Klorofylli a:n määrä oli yllättävänkin pieni, ja heinäkuun näytteenottopäivänä 12.7. näkösyvyyttä oli peräti kolme metriä. Tämä johtui kevään ja alkukesän kuivuudesta: ulkoinen valuma oli pientä.
Elokuussa saivat sinilevät sitten jostain ”potkun”, vaikka suurta heilahdusta ravinnetasossa ei näkynytkään. Ajoittain runsaat ja puuromaisetkin sinileväkukinnot jatkuivat paikoin syksyyn asti.
Järven hygieeninen tila on ollut koko ajan erinomainen kuten yleensäkin.
28.3. 2006 otetussa tarkkailunäytteessä kokonaisfosforipitoisuudet olivat 20-22 µg/l eli huomattavasti matalampia kuin viime vuonna. Myös fosfaattifosforin pitoisuudet olivat pieniä, mutta osuus kokonaisfosforista oli pinakerrosta lukuun ottamatta suuri (18-57%). fosfori kevättalvi
Talvi 2006 oli lopulta varsin kylmä (näytteenottopäivänä jään paksuus oli 50 cm) ja vähäsateinen, minkä vuoksi valuma ja ravinnekuormitus on ollut vähäistä. Vaikka ilmastimet olivat talvella pois käytöstä, happitilanne pysyi helmikuun puolivälin näytteenoton perusteella olosuhteisiin nähden hyvänä ja koheni nopeasti ilmastimien käynnistämisen jälkeen.